perjantai 31. joulukuuta 2010

PITSAPERJANTAI!

Minä en ehtinyt syömään aamupalaa. Siksi olin uuvuttavan nälkäinen saapuessani töihin. Kaipasin piristystä (ja ruokaa). En saanut sitä. Työystäväni ilmoittivat minulle heti alkuun tilanneensa pitsat työpaikalla. No onko se nyt minulle hyvä uutinen, että joku muu saa pitsaa häh!!!???


No ei ollut! Minä en saanut edes maistaa! Vaikka otin ihan oman haarukankin mukaan! Mutta minä niille vielä näytin!



KYLLÄ! Minä lähdin pitsalle paikalliseen ihan ite! Nam nam! Siellä oli aloitettu jo uudenvuoden juhlinta. Aika rankasti. Tappelivat ja perivät velkoja kyseenlalaisesti baaritiskilla. Ei haitannut se, olihan nminulla pitsaa syötävänä!

Hyvää Uutta Vuotta 2011!

Voimahali!

torstai 23. joulukuuta 2010

Katastrofaalinen päivä ruokarintamalla!

Olen syvästi masentunut ja harmistunut. Minua on huijattu karmaisevalla tavalla. Ruokalistassa luki "joululounas".


EI OLLUT JOULULOUNASTA EI! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!

Kokki oli kai jo joululomalla, muttei muistanut päivittää ruokalistaansa. Dorka. Minä vielä vein monta työtoveriani sinne lounaalle. He eivät pidä minusta nyt. Niin. Se oli vielä TOSI kaukana se ravintola. Turha reissu.

Sitten. Menin ostamaan joulukalaa joulumarkkinoilta. No. NE MARKKINAT OLIVAT JO LOPPUNEET!!!!

Hirvee nälkä. Ja kalaharmitus.

Voimahali!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Yäk en syö!

Mikä on jouluhalko?! Häh?!



Joo minä en syönyt tuota. Suklaata ja aprikoosia taikinassa? Pipareita koristeena? Ja miksi se näyttää tuolta?Yäk en syö. Tätä minä olisin halunnut syödä:



Mutta kukaan ei ottanut ensimmäistä palaa. Hemmetti. En minä sitä voinut aloittaa. Lautaselle olisi tullut liikaa kermaa. Ja minullahan on se… No se! Maito-ongelma… Niin että minä sitten söin silakkapihvejä. Olin niin masentunut, että en viitsinyt niistä ottaa edes kuvaa.

P.S. Sain äsken kakkua, tuota oikeea. Söin liikaa, ja nyt sattuu mahaan. 

Voimahali!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Pannukakkubailut

Eräänä perjantai-iltana olin kotona. Kyllä. Ihan kotona. Kutsuin pari rauhallista ystäväänikin kylään. Heilläkin oli nälkä. Hemmottelin heitä...


...pannukakulla, joka valmistui hirvittävän hitaasti. Olin harmistunut, kun en olisi malttanu odottaa. Kotini täyttyi kuitenkin ilosta, kun luomus oli kypsää.



Sitten me syötiin. Minulla oli siis oikeasti ystäviä kylässä.


Kolmas ystäväni meni piiloon. Hän on ujo, vaikkakin komea kuvissa. Hän oli tehnyt tortun pöydälle. Hehheh. Joulutortun.

Voimahali!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Torttuvaras!

Otin äsken osaa parhaaseen työpaikkakokoukseen ikinä. Join siellä salaa punaviiniä ja järsin joulutorttua. Minä olin fiksu, kun otin oman ison mukin mukaan. Sain enemmän glögiä kuin muut. Ja kun lähdimme neuvotteluhuoneesta kokouksen päätteeksi pois, tein täydellisen harhautuksen.



Varastin tyystin muiden huomaamatta vielä yhden tortun. Olen viiden tähden torttuvaras!

Olisi siellä ollut pipariakin tarjolla. Mutta tortun lehtevyys vei voiton.

Voimahali!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Ihammpaska aamiainen

Tässä kuvassa on minun tämän päiväinen aamiainen:


NIIMPÄ!!! SIINÄ EI OLE MITÄÄN!!!

Ihammpaska aamiainen tollanen. Minulla oli kiljuva nälkä. Huonon aamiaisen takia ostin rumia joulukortteja työmatkalla. Sori vaan sukulaiset.

Tämä ei tule toistumaan.

Voimahali! (Nyt sitä vasta tarvitaankin...)

torstai 9. joulukuuta 2010

Brutaalia ruoanlaittoa

Ihan kammottavaa. Siskonmakkarakeiton teko on brutaalia. Sitä ei voi tehdä kiljumatta. En edes psyty menemään aiheen yksityiskohtiin. Bruutaali soppa. Johan sopan keitit. Heh.


Ei. En ole lavastanut kattausta kahdelle. Minulla oli ystävä kanssani aterioimassa. Kyllä oli.

P.S. Minä en malttanut odottaa. Kuvan ottamisessa meni liian kauan. Oli pakko haukata pala leipää. No okei, kaksi palaa.

Voimahali!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kahvihetki on työpäivän paras hetki

... Jos se siis sisältää ohessaan sampylän. No. Minun tapauksessani kaksi sämpylää.



Minulla oli jo kova nälkä. Siksi unohdin ottaa toisesta sämpylästä muovikuoren pois. Harmitti kun hampaat eivät uponneetkaan pehmeään välipälaan.

P.S. Voin jo paremmin. Otin muovit pois ja jatkoin syömistä.

Voimahali!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Täytteiden asettamisen jalo taito

Kauhee nälkä. Soitin äitille. Se ehdotti seuraavaa:


Lämpimiä voileipiä a la äiti. Mä teen nämäkin vähän isommin. Kaikki tekee aina liian vähän noita uunin pikku siniverisiä. En ota koskaan yksin riskiä siinä suhteessa. Onkoha tossa nyt tarpeeksi täytteitä? Ja tarpeeksi tasapainoisesti? Taidan lähteä vielä viimeistelemän.

Voimahali!

2. adventin ihme!

Aamulla jääkapistani löytyi tällainen:



Se oli kebab! Salaatilla. Erottelin kebabin salaatista, ja lämmitin sen mikrossa. Sitten tas yhdistin ainekset. Nerokasta. Ja tietenkin maukasta.

Tämä oli todellinen toisen adventtisunnuntain ihme!

P.S. Nyt lähden tuon alkupalan syötyäni tekemään voileipää. Voikkaria siis.

Voimahali!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Lautanen tyhjäksi!

Mikä järkytys. Kämppikseni ei syönyt lautastaan tyhjäksi.


Tässä minä syön siis salaa kämppikseni ruokaa.


Minä syön aina lautasen tyhjäksi!

P.S. Aamulla löysin jääkaapistani hampurilaisen. En ole koskaan olut niin onnellinen.

Voimahali!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Hipsterit pitäköön Berliinin, minä pidän munkit

Minun harrastuksiini kuuluu usein tuijotuskilpailu berliininmunkin kanssa. Tänään hävisin.


Koska hävisin, hävitin myös sen munkin. Nam nam. Join myös glögiä. Se on joulujuoma. En ole varma mistä se on peräisin. Munkki on nimestään päätellen Berliinistä.

Voimahali!

torstai 2. joulukuuta 2010

Täyte on parasta

Tein illalliseksi uuniperunoita. Ihan otin perunan, käärin sen folioon, ja laitoin uuniin. Tein itse myös herkullisen täytteen. Pääraaka-aineena toimi ihan täysrasvainen smetana. Sitten kävikin vähän hassusti.



Keskityin liikaa täytteeseen. Lusikoin sitä ahnaasti paljaaltaan. Perunat jäi sitten köllöttelemään foliopuvut päällä.

Voimahali!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Liian pieni kakkupala

Työystävättäreni täytti tänään vuosia. Hän sai kakun. Minäkin sain siitä palasen.



Minua harmittaa, sillä kakkupala oli aivan liian pieni.

P.S. Hyvää syntymäpäivää Aino. Ensi kerralla jätät minulle sitten isomman palan kakkuasi.

Voimahali!

Maitoa lautasella

Söin tänäänkin lounaan. Nyt söin sen työmaaruokalassa. Menussa oli vaikka mitä! Perunaa, perunamuusia, kasviksia, Lindströmin pihvejä, riistakäristystä ja kalamurekepihvejä. Ajatella mikä valikoima. Otin muusia ja käristystä, ja niitä pihvejä. Olin harmissani linjaston loppupäässä, koska kalaa ei enää lautaselle mahtunut. On muuten miehekästä kantaa tarjotinta joka on täynnä ruokaa.



Lisäsin ruokaan lempimaustettani suolaa. Sitten minä söin.



Kyllä, söin kaiken. Vilkaisin myös kaihoisasti työtoverini lautasta, johon jäi hieman ruokaa...

P.S. Paljastan nyt haavoittuvaisuuteni. Minussa on valuvika. Olen inhimillinen. Minulla on laktoosi-intoleranssi. Muusi oli tehty normaaliin maitoon. Voi voi.

Voimahali!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Kyllä ruoalla saa leikkiä

Äsken oli kauhea nälkä. Nyt ei ole enää niin kauhea, koska söin. Eväät on kivoja. Minulla eväät ei kyllä kauaa rasiassa säily. Nyt minulla oli työpaikallani mukana hassunmuotoinen eväsrasia.


Tuo on italianpataa onnellisesta lehmästä. Nyt minäkin olen onnellinen kun söin. Ennen ruokailua tein kuitenkin italianpatakakun! Lauloin samalla ”älä tule puolitäysi vatsa, tule kokonaan täysi vatsa”. Se oli kaunis laulu. Keksin itse nuo sanat.



Voimahali!

maanantai 29. marraskuuta 2010

Yllätyksellinen lounastuokio

Kyllä. Syön lounaani yleensä iltapäivällä. Kellonaika siis vaihtelee, mutta lounas ei jää kuitenkaan koskaan välistä.

Tänään söin terveellisen salaatin. Melkein. Astelin työpaikkani kahvilaan hakemaan siis salaattirasiaa. Tulin työhuoneeseeni tosin takaisin Panini kädessä. Yllätyksellistä, vai mitä!?



Voimahali!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Minulle tuli jo nälkä

Kirottu buffetti!

Tilasin siis pitsan kotiini. Minun pitsassa on Aurajuustoa, oliivia, katkarapua ja jalapeno. Otin varmuuden vuoksi lisätäytteen. Se oli juusto. Tilasin tuon italialaisen herkun Internetistä. On se jännää, että sen voi tehdä siellä! Siis sen tilauksen. Mutta Internet ei ymmärtäny sanaa valkosipuli. Hemmetti. Se puuttui pitsastani. Olen harmistunut.



Voimahali!

Brunssi on niin Punavuorta, minä menin buffettiin

Ja söin siellä tosi paljon. Enemmän kuin seurueemme muut ruokailijat. Söin oikeastaan ihan kaikkea. Se oli mexicolainen buffetti. Viimeinen makuelämys tuli verkkomelonista. Tunnistin kyseisen hedelmän ilman apua. Se oli siis cantalope. Hyvin mehukas.

Niin, maha tuli täyteen. Oli hyvää myös.

P.S. Minä en oksentanut (en hukkaa ruokaa koskaan), mutta eräs seurueemme ruokailija oksensi ravintolan vessaan. Ei johtunut ruoasta.



Tuo on se cataloupe.

Voimahali!