Olen hengissä- MELKEIN!

No en minä kuollut niihin korvasieniin. Joku oli kai pessyt ne sitten hyvin. Ihan kiva niin. Mutta! Ekanakin minun hammaskiiltoni on taatusti heikentynyt, koska korvasienien poimuissa oli hiekkaa. Niin, ei oltu pesty sittenkään niin hyvin! Ja mikä karmaisevinta:

Meinasin tukehtua noihin kiviin jotka myös sieltä poimuista putkahtivat! Mitä ihmettä!? Nyt myös hammasta kolottaa kovin. Minä siinä innoissaan ihan muutamankin kerran noita puraisin. En taida enää syödä korvasieniä ikinä.

Voimahali!

Viimeinen ateria

Nyt alkoi jännittämään. Minä taisin äsken syödä korvasieniä. Ne on kuulemma myrkyllisiä. Hitsi kun minulla oli niin kova nälkä, että ehdin jo syödä kaksi lautasellista. Nyt pitää vain jännittää että miten käy. Olikohan joku käsitellyt ne jo?

No ei se mitään. Ihan herkullinen viimeinen ateria se oli!'

Voimahali! (Toivottavasti ei viimeinen...)

Minua on huijattu!

Sain kerran ajatuksen syödä hieman terveellisemmin. Päätin tehdä kikhernepihvejä. Koska löysin kaapista kikhernepurkin. Jännä löytö. Minä kaduilla sitten huutelin tästä kokkausideasta. Rehvastelin oikein. Ja mitä vielä, kato:

No en minä osaa kaikkia kieliä! Tuo sitten tarkotti että nuo oli VALKOISIA PAPUJA! Mitä siinä sitten nälkäinen ihmisraunio muuta kun sitkeästi hoitaa homman loppuun.

Niin no eihän ne onnistunut. Kyllä harmitti.

Voimahali!

Löyty!!!

Ihanaa! Voi tätä onnen päivää. Viikko sitten söin karkkia. Yksi puoliksi syöty karkki siinä tohinassa sitten hävisi. Etsin sitä vartin. Ei löytynyt. Mutta tadaa!

Tänään se löytyi sängyn alta! Voi kuinka iloinen olin. Jälleennäkemisen taikaa!

P.S. Arvaa söinkö sen?

Voimahali!

Joko saa syödä?

Äh. Nälkä. Ja siitä on vasta yksi vaivainen tunti kun viimeksi söin. Ihan sellaisen ison lautasellisen. Hiukan oli tipahtanut ruokaa ihan siihen tarjottimellekin lautasen yli. Niin että milloin saa taas syödä? Mikä on sovelias aika aterioiden välillä. Eikö tunti ole tarpeeksi?

Voimahali!

Maailman surullisin näky

On tämä:

Enää yksi pala jäljellä!!!

Voimahali!

Makumatka susirajalle

Matkalla pitää aina syödä paikallista herkkua. No minä kävin lomamatkalla eksoottisessa Savonlinnassa. Sen paikallisherkku on Lörtsy. Onpa ruma sana. Lörtsy. No ei se Lörtsykään kaunis ole. Mutta  herkullinen kyllä. Minä sitten kokeneena matkailijana söin tuon paikallisen herkun - Lörtsyn.

Kato ny. Ei se kaunis ole. Minulla oli muuten kamala nälkä. Piti ottaa huikopalaa ennen kuvaamista. Kuvittele kuvaan puuttuva osa itse.

Ja kun olin tuolla kaukomatkalla, kovin lähellä Venäjää. Niin tein myös borssikeittoa itse. No ei siitä kuvaa ole. Oli silloinkin nälkä!

Voimahali!