tiistai 30. marraskuuta 2010

Kyllä ruoalla saa leikkiä

Äsken oli kauhea nälkä. Nyt ei ole enää niin kauhea, koska söin. Eväät on kivoja. Minulla eväät ei kyllä kauaa rasiassa säily. Nyt minulla oli työpaikallani mukana hassunmuotoinen eväsrasia.


Tuo on italianpataa onnellisesta lehmästä. Nyt minäkin olen onnellinen kun söin. Ennen ruokailua tein kuitenkin italianpatakakun! Lauloin samalla ”älä tule puolitäysi vatsa, tule kokonaan täysi vatsa”. Se oli kaunis laulu. Keksin itse nuo sanat.



Voimahali!

maanantai 29. marraskuuta 2010

Yllätyksellinen lounastuokio

Kyllä. Syön lounaani yleensä iltapäivällä. Kellonaika siis vaihtelee, mutta lounas ei jää kuitenkaan koskaan välistä.

Tänään söin terveellisen salaatin. Melkein. Astelin työpaikkani kahvilaan hakemaan siis salaattirasiaa. Tulin työhuoneeseeni tosin takaisin Panini kädessä. Yllätyksellistä, vai mitä!?



Voimahali!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Minulle tuli jo nälkä

Kirottu buffetti!

Tilasin siis pitsan kotiini. Minun pitsassa on Aurajuustoa, oliivia, katkarapua ja jalapeno. Otin varmuuden vuoksi lisätäytteen. Se oli juusto. Tilasin tuon italialaisen herkun Internetistä. On se jännää, että sen voi tehdä siellä! Siis sen tilauksen. Mutta Internet ei ymmärtäny sanaa valkosipuli. Hemmetti. Se puuttui pitsastani. Olen harmistunut.



Voimahali!

Brunssi on niin Punavuorta, minä menin buffettiin

Ja söin siellä tosi paljon. Enemmän kuin seurueemme muut ruokailijat. Söin oikeastaan ihan kaikkea. Se oli mexicolainen buffetti. Viimeinen makuelämys tuli verkkomelonista. Tunnistin kyseisen hedelmän ilman apua. Se oli siis cantalope. Hyvin mehukas.

Niin, maha tuli täyteen. Oli hyvää myös.

P.S. Minä en oksentanut (en hukkaa ruokaa koskaan), mutta eräs seurueemme ruokailija oksensi ravintolan vessaan. Ei johtunut ruoasta.



Tuo on se cataloupe.

Voimahali!