keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Haista home!

Haista home, hehheh. No siis taas on tapahtunut kamalia asioita minun ruokamaailmassani. Oli ihan tavallinen aamu tänään. Keitin suodatinkahvia, ja pohdin ruisleivän mahdollisuutta. No kuinkas sitten kävi!


Niimpä. Onko tuo nyt sitten hometta? Vai tämän terveysleivän epämuodostunut siemen. Hemmetti kun ei näistä nykypäivänä tiedä. Oli rankka aamu.

Voimahali!

P.S. Rehellisyyden nimissä se oli hometta.

P.P.S. Rehellisyyden nimissä söin sen leivän silti.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Voi että kun harmittaa!

No nyt on kyllä ilta pilalla. Voi vitsi!


Siis ruokaa levisi lattialle. Voi mikä rähmäkäpälä. En minä tiedä miten tästä eteenpäin. Minä menen nuolemaan lattiaa.

Voimahali!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Ruoka on taidetta

Minä söin kerran juustoja. Se on hyvn Eurooppalainen ja sivistyneen kultturelli tapa. Juustot ovat hyviä. Edam on hyvää. Emmental on hyvää. Kermajuusto on hyvää. Ihan kaikki erikoisjuustot eivät ole hyviä. Mutta koska juusto-illallinen on niin tyylikästä, koin tehtäväkseni muodostaa siitä myös ruokaa silmille - siis tein ruoka-asetelman.


Eikö ole mieletön!? Tuli uudestaan nälkä! Niin, ihan vinkkinä: juuston kanssa sopii hyvin tuollaiset miniatyyrikeksit.

Ja hei kato, tillillä viimeistelin!

Voimahali!

tiistai 30. elokuuta 2011

Maailman surullisin iltapala

Iltapala on tärkeä ateria. Ihan yhtä tärkeä aamupalan, välipalan, lounaan, brunssin, lounaan, välipalan, päivällisen, illallisen, lounaan, välipalan ja päivällisen kanssa. MUTTA EIHÄN TÄMÄ OLE MIKÄÄN ILTAPALA:


Tuo on vain pari hassua rypälettä miniatyyrisessä astiassa. En minä tähän kirjautunut. NO EIHÄN NÄISTÄ LÄHDE EDES NÄLKÄ!

Hyvää yötä.

Voimahali!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kesäkuntoon!

Minäkin haluan kesäkuntoon. Olen kuullut, että silloin tulee syödä hedelmiä. Arvaatkos mikä on minun lempihedelmä? Vihje on sisällytetty minun nimeeni. No VERKKOMELOOOOONI! Se cantaloupe. No katsos mitä sitten tein:


Minä söin hedelmää. Olen nyt jo selkeästi solakampi.

Voimahali!

P.S. Ei tuo ole minun lempihedelmä oikeasti.

P.P.S. Söin toki muutakin hedelmien lisäksi. Muun muassa pitsan.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

KAIKKI ON PILOILLA!

KATO NYT!


MIKÄ KEKO HERNEITÄ! NE KAIKKI OLI MUN SALAATISSA. LOHISALAATISSA EI KUULU OLLA NOITA SAATANAN KÄTYREITÄ! NE OLI VIELÄ PIILOTETTU ETEVÄSTI. VOI HYVÄT HYSSYKÄT ETTÄ SUUTUTTAA!

VOIMAHALI!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Olen hengissä- MELKEIN!

No en minä kuollut niihin korvasieniin. Joku oli kai pessyt ne sitten hyvin. Ihan kiva niin. Mutta! Ekanakin minun hammaskiiltoni on taatusti heikentynyt, koska korvasienien poimuissa oli hiekkaa. Niin, ei oltu pesty sittenkään niin hyvin! Ja mikä karmaisevinta:


Meinasin tukehtua noihin kiviin jotka myös sieltä poimuista putkahtivat! Mitä ihmettä!? Nyt myös hammasta kolottaa kovin. Minä siinä innoissaan ihan muutamankin kerran noita puraisin. En taida enää syödä korvasieniä ikinä.

Voimahali!

tiistai 31. toukokuuta 2011

Viimeinen ateria

Nyt alkoi jännittämään. Minä taisin äsken syödä korvasieniä. Ne on kuulemma myrkyllisiä. Hitsi kun minulla oli niin kova nälkä, että ehdin jo syödä kaksi lautasellista. Nyt pitää vain jännittää että miten käy. Olikohan joku käsitellyt ne jo?


No ei se mitään. Ihan herkullinen viimeinen ateria se oli!'

Voimahali! (Toivottavasti ei viimeinen...)

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Minua on huijattu!

Sain kerran ajatuksen syödä hieman terveellisemmin. Päätin tehdä kikhernepihvejä. Koska löysin kaapista kikhernepurkin. Jännä löytö. Minä kaduilla sitten huutelin tästä kokkausideasta. Rehvastelin oikein. Ja mitä vielä, kato:


No en minä osaa kaikkia kieliä! Tuo sitten tarkotti että nuo oli VALKOISIA PAPUJA! Mitä siinä sitten nälkäinen ihmisraunio muuta kun sitkeästi hoitaa homman loppuun.


Niin no eihän ne onnistunut. Kyllä harmitti.

Voimahali!

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Löyty!!!

Ihanaa! Voi tätä onnen päivää. Viikko sitten söin karkkia. Yksi puoliksi syöty karkki siinä tohinassa sitten hävisi. Etsin sitä vartin. Ei löytynyt. Mutta tadaa!


Tänään se löytyi sängyn alta! Voi kuinka iloinen olin. Jälleennäkemisen taikaa!

P.S. Arvaa söinkö sen?

Voimahali!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Joko saa syödä?

Äh. Nälkä. Ja siitä on vasta yksi vaivainen tunti kun viimeksi söin. Ihan sellaisen ison lautasellisen. Hiukan oli tipahtanut ruokaa ihan siihen tarjottimellekin lautasen yli. Niin että milloin saa taas syödä? Mikä on sovelias aika aterioiden välillä. Eikö tunti ole tarpeeksi?


Voimahali!

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Makumatka susirajalle

Matkalla pitää aina syödä paikallista herkkua. No minä kävin lomamatkalla eksoottisessa Savonlinnassa. Sen paikallisherkku on Lörtsy. Onpa ruma sana. Lörtsy. No ei se Lörtsykään kaunis ole. Mutta  herkullinen kyllä. Minä sitten kokeneena matkailijana söin tuon paikallisen herkun - Lörtsyn.


Kato ny. Ei se kaunis ole. Minulla oli muuten kamala nälkä. Piti ottaa huikopalaa ennen kuvaamista. Kuvittele kuvaan puuttuva osa itse.

Ja kun olin tuolla kaukomatkalla, kovin lähellä Venäjää. Niin tein myös borssikeittoa itse. No ei siitä kuvaa ole. Oli silloinkin nälkä!

Voimahali!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Oho!

Nyt kävi sitten vallan hassusti. Minä poltin mikroruoan pohjaan.


En tiennyt että se on mahdollista. Nyt tiedän. Tiesitkö sinä? Aikamoista.

Voimahali!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Eläkeläisrinkeli

No siis mä en kauheesti tuollaisista kovista rinkeleistä pidä. Mutta kerran minulle sellainen laitettiin käteen. Markkinointimielessä.  Ilmainen rinkeli siis. Kuka nyt sellaisesta kieltäytyy. Tuossa se nyt on.



Minulla on kuitenkin ylitsepääsemätön ongelma. Ajankohta, milloin rinkeli käteeni laitettiin, on lähes historiallinen. Se tapahtui reilusti ennen joulua.

Voiko sen siis vielä syödä??? Minulla on ehkä vähän nälkä...

Hihihihih. Kuvassa on aika hassu tuliainen kollegaltani. Se on Kanarialta!

Voimahali!

torstai 3. helmikuuta 2011

Herneet on kieroja paskiaisia!

Minä se sitten vihaan herneitä. Ihan kamalan paljon. Vihreä vihollinen!!!

MUTTA! Miten jostain niin kammottavasta voi valmistaa jotain niin meheveää. Tarkoitan tässä tapauksessa hernekeittoa. Kuule. Hyppysellinen (lue: kourallinen) sipulia, ja hitunen (lue: kunnon turaus) sinappia ja sitten nam nam.


Niin no tietenkin tuo on purkkihernaria! En kai minä nyt suostu aitojen herneiden kanssa työskentelemään, hyi!

P.S. Voisko hernekeiton nimen muuttaa, kun herne on niin etova sana? Vaikka vihreäpurkkiherkku?

Voimahali!

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Kuva ajatuksistani!

Tässä kuva siitä, miten aivoni työpaikalla toimii:



Niimpä! Minulla on niin kova nälkä, että aivoissani ei ole kuin musta aukko. Tee nyt tässä töitä sitten niin. Missä mun ruoka on häh!? ?%("½#¤/½?&½#¤&½/"#%/½"?!!!

Onneks musta ei tule yhtään aggressiivinen kun olen nälkäinen. Monesta kuulema tulee.

Voimahali!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kirottuja olkoot patonginvalmistaja ja maitovastaava

No kyllä sitten harmitti. Isolla rahalla ostin upean sämpyläluomuksen. Olin pahalla tuulella, ja lepyttelin itseni ruoalla. Se toimii aina. Kokeile sinäkin. Mutta tiedätkö sanonnan ”ojasta allikkoon”? Käytän sitä nyt!

Kato! Ei maitoa aamukahviin!



Ja kato uudestaan! 



Patongin sisukset on mun nakkisormilla! Eikä minulla ollut paperia! Lamaannuin. Henkisesti ja fyysisesti.

Älä sinä käy mun ruoalle!

Voimahali!

perjantai 7. tammikuuta 2011

Piparia tarjolla!

Minulle oli tehty lahjaksi upea pipari. Kuorrutukset ja kaikki. Minä rikoin sen. Ensin vain vähän.


Ja sitten vähän enemmän.


Sitten alkoikin jo harmittamaan. Kerrankin kun oli piparia tarjolla. Söin kyllä kaikki muruset lattialta. Jotkut katsos eivät saa edes murusia.

Tämä meni nyt vähän pipariksi. Hehe. Pipariksi.

Voimahali!