Löyty!!!

Ihanaa! Voi tätä onnen päivää. Viikko sitten söin karkkia. Yksi puoliksi syöty karkki siinä tohinassa sitten hävisi. Etsin sitä vartin. Ei löytynyt. Mutta tadaa!

Tänään se löytyi sängyn alta! Voi kuinka iloinen olin. Jälleennäkemisen taikaa!

P.S. Arvaa söinkö sen?

Voimahali!

Joko saa syödä?

Äh. Nälkä. Ja siitä on vasta yksi vaivainen tunti kun viimeksi söin. Ihan sellaisen ison lautasellisen. Hiukan oli tipahtanut ruokaa ihan siihen tarjottimellekin lautasen yli. Niin että milloin saa taas syödä? Mikä on sovelias aika aterioiden välillä. Eikö tunti ole tarpeeksi?

Voimahali!

Maailman surullisin näky

On tämä:

Enää yksi pala jäljellä!!!

Voimahali!

Makumatka susirajalle

Matkalla pitää aina syödä paikallista herkkua. No minä kävin lomamatkalla eksoottisessa Savonlinnassa. Sen paikallisherkku on Lörtsy. Onpa ruma sana. Lörtsy. No ei se Lörtsykään kaunis ole. Mutta  herkullinen kyllä. Minä sitten kokeneena matkailijana söin tuon paikallisen herkun - Lörtsyn.

Kato ny. Ei se kaunis ole. Minulla oli muuten kamala nälkä. Piti ottaa huikopalaa ennen kuvaamista. Kuvittele kuvaan puuttuva osa itse.

Ja kun olin tuolla kaukomatkalla, kovin lähellä Venäjää. Niin tein myös borssikeittoa itse. No ei siitä kuvaa ole. Oli silloinkin nälkä!

Voimahali!

Oho!

Nyt kävi sitten vallan hassusti. Minä poltin mikroruoan pohjaan.

En tiennyt että se on mahdollista. Nyt tiedän. Tiesitkö sinä? Aikamoista.

Voimahali!

Eläkeläisrinkeli

No siis mä en kauheesti tuollaisista kovista rinkeleistä pidä. Mutta kerran minulle sellainen laitettiin käteen. Markkinointimielessä.  Ilmainen rinkeli siis. Kuka nyt sellaisesta kieltäytyy. Tuossa se nyt on.

Minulla on kuitenkin ylitsepääsemätön ongelma. Ajankohta, milloin rinkeli käteeni laitettiin, on lähes historiallinen. Se tapahtui reilusti ennen joulua.

Voiko sen siis vielä syödä??? Minulla on ehkä vähän nälkä...

Hihihihih. Kuvassa on aika hassu tuliainen kollegaltani. Se on Kanarialta!

Voimahali!

Herneet on kieroja paskiaisia!

Minä se sitten vihaan herneitä. Ihan kamalan paljon. Vihreä vihollinen!!!

MUTTA! Miten jostain niin kammottavasta voi valmistaa jotain niin meheveää. Tarkoitan tässä tapauksessa hernekeittoa. Kuule. Hyppysellinen (lue: kourallinen) sipulia, ja hitunen (lue: kunnon turaus) sinappia ja sitten nam nam.

Niin no tietenkin tuo on purkkihernaria! En kai minä nyt suostu aitojen herneiden kanssa työskentelemään, hyi!

P.S. Voisko hernekeiton nimen muuttaa, kun herne on niin etova sana? Vaikka vihreäpurkkiherkku?

Voimahali!