Back to blogging!

Oho. Viime postauksesta onkin vierähtänyt tovin. Ei silti huolta. Minä olen koko ajan syönyt oiken hyvin. Ja paljon. Mutta nyt minä sitten muistin, että ilman bloggaamista et ole mitään! Joten nyt bloggaan! Ja mikä olisikaan parempi paluu bloggaamiseen, kuin blogipastasta bloggaaminen!

Kyllä. Ajattelin tehdä avocadopastaa! Kuten kunnon bloggarin kuuluu. Tästä tulee varmasti lempiruokani. Niin trendikästä. Ja kuulemma kauhean helppo valmistaa. Ompa maukkaan näköisiä avocadoja.

Mutta sitten tulin järkiini. Tätä minä valmistin. Tämä on lempiruokani. 

Blogipitsa <3

Voimahali!

Onks tos liikaa?

Niin siis onks tos liikaa täytteitä?

Hei siis oikeesti, onks tos tosiaan liikaa? Okei, no mä laitan vähän vielä lisää sit.

Voimahali!

Comfort food

Minun teki äsken mieli lohtua. Ja mikä onkaan parasta lohtua? No ruoka tietenkin! No minä aloitin sitten kokkaamisen YHDEKSÄLTÄ ILLALLA!

Valmistin rakkaudella perunamuusia. Se on parasta lohturuokaa. Joskus haluaisin sukeltaa ammeelliseen perunamuusia. Se olisi ihanaa. Sen ohelle tein pienen (se oli kyllä todella iso) lohen, smetanalla ja suolakurkulla. Loheen en haluaisi sukeltaa, se haisee.

Söin tämän koko komeuden KYMMENELTÄ ILLALLA! Kellonaika on kuulemma liian myöhäinen ruokailuun. Tuli siis kiire syödä KAIKKI ennen kuin kukaan huomaa. Siksi ei ole kuvia.

Tältä näytti sitten ruokailun jälkeen. Haluisin jo lisää. Lohtua ja ruokaa ja lohturuokaa.

Voimahali!

Masentava ilta

Voi ettien että. Olen todella masentunut. Tämän piti olla minun iltaruokani.

No nimpä. Yksi masentava parsakaali. MUTTA! Sain tuta parsakaalin koston. SE OLI MENNYT VANHAKSI. Ihan se haisi pahalta ja oli saanut pintaansa nöyhtää. Voi home!

No minä sitten tein pitsan. Sen pääasiallinen täyte oli ketsuppi. KOSKA EI MINULLA OLLUT RUOKAA, KUN LUOTIN PARSAKAALIIN. Ei pidä luottaa parsakaaliin.

Voimahali!

Koskaan ei ole liian myöhä syödä

Minulle tuli nälkä. Minun oli jo todella pitkään tehnyt mieli lasagnea. Karvinenkin pitää siitä. Miksen sitten minäkin? No kyllä pidänkin, ja paljon!

Nyt se on uunissa ja kello on jo yli yhdeksän illalla. Ei se ole liian myöhäinen aika. Kyllä se varmaan on valmista jo ennen kymmentä. Tuo on muuten kokonaan minulle. Minun lasagne. Minä syön sen kokonaan yksin yömyöhällä!

Voimahali!

Miksei se kasva???!!!

Minä olen epäonnistunut viljelijänä. Minun salaatti ei ollenkaan kasva.

Kato nyt! Ihan tynkä vielä. Minulla on jo nälkä. Ei tuosta kovin runsasta annosta vielä saa!

Miksi se ei kasva? Se on jo viikon tuossa ollut.

Voimahali!

Olen myös viljelijä

Minäkin olen trendikäs. Olen aloittanut vilejelyn. Minä kasvatan salaattia omassa ruukussa. Omalla ikkunalaudalla. Se on todella kuuma juttu nykypäivänä.

Nam nam. Kohta saa syödä itse vilejeltyä salaattia. Se maistuu varmasti paremmalta kuin kaupan. Kyllä minun kelpaa. Olen etevä viljelijä! Ja tietenkin trendikäs.

Voimahali!